Nuuhkaisin vauvaa, siitä on kauan
kun itsellä oli tuollainen pieni ja soma, vauva oma
Jännä juttu, kun tuoksu on niin tuttu
kaikilla samanlainen, pehmoinen untuvainen.
Kuitenkin jokaisella oma tuoksu,
sillä ohjaa oman äidin luokse.
Yksi nuuhkaisu, yksi kosketus, yksi suukko, uksi halaus ja muistot herää
niitä tajunnan virrasta kerään
Muistoja tutkailen, punnitsen ja mietin niinkö aika kultaa
on huonot hetket kadonneet ja hyviä ei voi kukaan viedä multa
Kaiken minkä muistan, jokaikisen asian
minä talletan takaisin sinne muistojen rasiaan
Ja toivon etten koskaan unohda, että voin aina halutessani avata vielä sen rasian
ja muistan jokaikisen arvokkaan asian.
