Vilma 10.8.2004-23.9.2014

Heiii kengänkantaja,
Elämään ilon antaja

Paljon on yhdessä koettu,
Eitäkin usein hoettu

Kaikkea ei voi oppia, 
Siksi et osaa ottaa koppia

Jääräpää, jästipää,
Näin se elämä yllättää

Sinä yllätyksenä meidän elämään tulit
Täytyy myöntää sydämeni suli

Nyt kun loppu lähenee
Ja yhteinen aika vähenee

Sitä toivoo, että jaksaisit vielä vähän
Kun on tultu päivään yhdessä päivään tähän

Minä en ole vielä valmis luopumaan,
Mutta ystävä rakas loppuun asti
Yhdessä aikanaan kuljetaan.

Tänään jouduin sinulle heippa sanomaan,
Pääsin viimeisen kerran halaamaan.
Toivon että taivaassa riittää ruohoa ja lunta,
Kukaan ei kiellä ruusunmarjoja sulta.

Toukalle!!!

Pientä toukkaa aikansa kohdussa kantaa
parhautta nyt voi rakkautta kosketuksin ja sanoin antaa

Syntyi tähän maailmaan tyttö pieni ja soma
onnellisten vanhempien toukka ikioma!!!

44 ihmeellistä senttiä
vanhemmuuteen ei ole olemassa tenttiä

n. 2 kiloa silkkaa ihanuutta ja iloa

Tiesittekös että parasta aikaa
Jokainen hetki on täyttä taikaa

On tyttö pieni ja herkkä,
kuitenkin terästä
Oottakaa vaan kohta saatte juosta perässä!!!

Rakkaille ystäville ja ihanalle Toukalle!!!

Ystävälle!!!

Ystävät on elämän sokeri ja suola
tarpeen vaatiessa on naama pokeri,
vaikka toverin rintaa peittää kuola

Ystävä kuuntelee sun huolia
pitää sun puolia

Ymmärtää kun on huono päivä
siirtyy sivummalle, vaan ei häviä

Ystävä nauraa sun kanssa ja sulle
itkee sun kanssa jonkin asian vuoksi
Ystävä jakaa murheenkin puoliksi

Parhautta on se ettei koskaan voi tietää
mistä ja milloin voi ystävän löytää

Onnea Hääparille!!!

Elämä taiteellista ja luovaa
reitti avioonkaan ei siis voi olla suora

Työt pitää eripuolilla maailmaa, yhdessä
on kuitenkin hyvä taivaltaa

Sama se kauan vai vähän, meni päätökseen tähän
Olette kulkeneet elämäärinnatusten, nyt haluatte antaa lupauksen
tää kestää ikuisuuden!

Milloin tää tapahtuu mietittiin
Elokuun hämyssä me tahdon kuultiin


Tahdon on lupaus rakastaa, tahdon on lupaus rakkautta antaa
Tahdon on päätös kahden ihmisen: Lupaus rakkauden ikuisen!!!

Arki

Kun kirjoittaa rakkaudesta
se on saman asian sanomista

Liirum laarum uudestaan ja taas
kuinka ihanaa on rakastaa ja olla vaan

Jospa kirjottaisinkin arjesta
sen ankeudesta

Hommaa itsesi töihin ja lapset kouluun
voe elämä niin vähän aikaakin enää jouluun

Tule töistä kotiin, valmistaudu sotiin
kaikki huutaa, siistisivät suutaan
siivoa koti, maksa laskut, tee ruokaa
ehkä puolilta öin istahdat ja huokaat

muutama tunti unta, ois paljon tekemistä vielä
kohta soi herätyskello ja on oltava jo autotiellä

Ja koittaa odotettu viikonloppu
Helpottaako?! Joopa joo helvetinmoinen hoppu
Ja ennenkuin huomaatkaan
kello kuus ja arki koittaa taas!

Nainen

Olen nainen, muodoiltani vajavainen
Puuttuu edestä, puuttuu takaa
Eikä ajatuskaan ole aina vakaa

Olen kuitenkin nainen, kokonainen
Olen ystävä ja vaimo, en ole koskaan ollut kaino

Vaikka mieli on nuori, samaa ei enää sano ulkokuori
Vaikka muotoja uupuu, se vähäinenkin maata kohti valuu

Yksi asia ei muutu, vaan se pysyy
Hermoja se kyllä välillä kysyy

Olen äiti, sitä olen iäti

Rakkaus on....

Rakkaus on eriparisukkia,
spontaanisti tuotuja kukkia.

Rakkaus on oikein, ei koskaan väärin
vaan mitä suuremmassa määrin ihanaa kulkea rinnakkain
ja ehdottomasti paljain säärin.

Rakkaus on vetämätön weecee,
rakkaus on auki jäänyt Teevee.

Rakkaus on yhteinen koti, tämä talo.
Rakkaus on sydämessä lämmin punainen valo.

Rakkaus on katse, rakkaus on käsi sun kättä vasten.

Rakkaus on sinä, rakkaus on minä.
Rakkaus on me, meidän perhe

Joskus elämä menee alaspäin 0-100:n
Tulee jopa lujaa pataan

Tulee liikaa murheen painoa,
Saattaa olla ettei ole varaa maksaa lainoja

Tulee niin raskaita mäkien nousuja
Ei ole puhtia vetää ylle paitaa, saatikka housuja

Kutistut, pienenet,laihdut
Melkein olemattomiin haihdut

Kuinka sieltä noustaan
Sieltä missä kietoudutaan mustaan?

Sieltä missä on parhaimmillaan harmaata
Joko loputonta nousua tai päättymätöntä tasamaata

Kerro se mulle?

Joskus mennään lujaa ylöspäin tuhatta ja sataa
Kohti avaruutta ja kuunkiertorataa

Kaikki on hyvin, ylitetty suo syvin
Autuus ja onni
Katsopas lompakossa ylim.tonni

Ympärillä ystäviä,frendejä,kamuja
Valtavasti on elämänhalua

Kuinka tasaisen elämän saa
Tiedän jo tulevaisuudessa näkyy se musta maa

Kerro se mulle?

Jos minä voisin
Kaikille uskoa elämään toisin

Minä tekisin ihan totta niin
Ettei kenenkään tarvitsisi illalla nukahtaa kyyneliin

Mutta voiko tehdä niin
Voiko toiselle antaa voimia iloa uskoa unelmiin

Minä voin olkapääni ja aikaani antaa
Minä voin koettaa sillä tavoin osan taakasta kantaa

Kuinka sen tekisin?
Sitä voi olla yhdessä hiljaa
Kulkea pellolla, kuljettaa sormien välissä viljaa

Sitä voi antaa toisen puhua puhumistaan
Se helpottaa tuskan tuntemista, se on osa toipumista

Sitä voi yhdessä nauraa
Huomata elämänhalun herkän hauraan

Luvatkaa ystävät rakkaat, että eteenpäin yhdessä mennään
Itketään, autetaan, nauretaan
Päätetään ei ole kiire minnekään enää!