Joskus elämä menee alaspäin 0-100:n
Tulee jopa lujaa pataan

Tulee liikaa murheen painoa,
Saattaa olla ettei ole varaa maksaa lainoja

Tulee niin raskaita mäkien nousuja
Ei ole puhtia vetää ylle paitaa, saatikka housuja

Kutistut, pienenet,laihdut
Melkein olemattomiin haihdut

Kuinka sieltä noustaan
Sieltä missä kietoudutaan mustaan?

Sieltä missä on parhaimmillaan harmaata
Joko loputonta nousua tai päättymätöntä tasamaata

Kerro se mulle?

Joskus mennään lujaa ylöspäin tuhatta ja sataa
Kohti avaruutta ja kuunkiertorataa

Kaikki on hyvin, ylitetty suo syvin
Autuus ja onni
Katsopas lompakossa ylim.tonni

Ympärillä ystäviä,frendejä,kamuja
Valtavasti on elämänhalua

Kuinka tasaisen elämän saa
Tiedän jo tulevaisuudessa näkyy se musta maa

Kerro se mulle?

Jos minä voisin
Kaikille uskoa elämään toisin

Minä tekisin ihan totta niin
Ettei kenenkään tarvitsisi illalla nukahtaa kyyneliin

Mutta voiko tehdä niin
Voiko toiselle antaa voimia iloa uskoa unelmiin

Minä voin olkapääni ja aikaani antaa
Minä voin koettaa sillä tavoin osan taakasta kantaa

Kuinka sen tekisin?
Sitä voi olla yhdessä hiljaa
Kulkea pellolla, kuljettaa sormien välissä viljaa

Sitä voi antaa toisen puhua puhumistaan
Se helpottaa tuskan tuntemista, se on osa toipumista

Sitä voi yhdessä nauraa
Huomata elämänhalun herkän hauraan

Luvatkaa ystävät rakkaat, että eteenpäin yhdessä mennään
Itketään, autetaan, nauretaan
Päätetään ei ole kiire minnekään enää!