lauantai 19. syyskuuta 2015

paska runo

Olen oman elämäni kummajainen
peilistä katsoo takaisin muukalainen
joskus, harvoin näkyy tuttu nainen

Ajatukset usein palasina, hajallaan
siellä täällä irtaallaan, en niitä järjestykseen saa

Joskus harvoin ne pysyy ihan vaan paikoillaan
Niin se ihmismieli tekee taikojaan

Ja liian usein järjestys katoaa, on hukassa
sekaisin, mytyssä kuin imekkeenä tukassa

Ja odotellessa, että ne on taas kasassa
Olen oman elämäni kummajainen
lie sittenkään niin muukalainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti